Turhaan tuotettu ruoka vie valtavasti resursseja luonnolta. Kummu ym. (2012) julkaisivat artikkelissaan laskelman, jonka mukaan ruokahävikin seurauksena 24 % kasvinviljelyyn käytetystä makeasta vedestä, 23 % kaikesta kasvinviljelyyn käytetystä pinta-alasta ja 23 % kaikesta maailmassa käytetystä lannoitteesta joutuu hukkaan. Ja mitä enemmän ruokaa heitetään pois, sitä enemmän joudutaan tuottamaan lisää: ravinnepäästöt lisääntyvät kumpaakin kautta. Lisäksi maapallon kasvava väestö tarvitsee lisää ruokaa, ja ellei ruokahävikki pienene, ruoantuotannon tulee kasvaa samassa suhteessa.

Ruoantuotanto aiheuttaa ravinnepäästöjä ja rehevöitymistä, mutta ne ovat välttämätön paha – ihmiset tarvitsevat ruokaa. Ruoan jakelussa ja kulutustottumuksissa on kuitenkin suuri ongelma, koska jopa kolmasosa kaikesta tuotetusta ruoasta päätyy hävikkiin. Ruokahävikki aiheuttaa päästöjä kahta kautta: ruoantuotannossa syntyvät päästöt, ja ruokahävikin eli syömättömän ruoan sisältävien ravinteiden päätyminen esim. vesistöihin.

Ruokahävikissä on mukana kaikki ruoan ravinteet, jotka eivät päätyneet ihmisen ravinnoksi, vaan hävikiksi. Biojäte sisältää toki myös kasvien kuoriosia ja kantoja, luita, ruotoja ja muita rippeitä, joita ei varsinaisesti lasketa ruokahävikiksi. Ruokahävikkiä, eli roskiin heitettyä syömäkelpoista ruokaa syntyy vuosittain 23 kg jokaista suomalaista kohti.

Suomessa biojätettä joko poltetaan tai hyödynnetään biokaasutuksessa, jossa jäljelle jäävä jäännösliete sisältää vielä runsaasti ravinteita, kuten typpeä ja fosforia. Samoissa biokaasulaitoksissa tuotetaan energiaa myös biohajoavasta yhdyskuntajätteestä, joka tarkoittaa siis jäteveden puhdistamojen jätevesilietettä. Yhdyskuntajätteen jäännösliete sisältää kaiken sen, jonka vedämme alas vessasta. Ravinteiden lisäksi uloste voi sisältää  myös lääke- ja huumejäämiä sekä raskasmetalleja. Tätä jäännöslietettä voidaan käyttää pelloilla lannoitteena, mutta viljelijät eivät ole halukkaita käyttämään sitä, koska elintarvike- ja rehuteollisuus ei ota vastaan yhdyskuntajätteellä lannoitettua satoa. Siksi jäännöslietettä käytetään yleisimmin viherrakentamisessa esimerkiksi teiden varsilla. Yhdyskuntalietteen käyttöä peltojen lannoitteena rajoittaa esimerkiksi pelko vierasainejäämistä.

Mihin ravinteet sitten päätyvät?

Teiden ja ojien penkoilla ja viherrakennuksessa käytetty ravinnerikas liete saattaa huuhtoutua ojien ja jokien mukana vesistöihin, kuten Itämereen. Polttoon joutuneesta biojätteestä syntyy energiaa, mutta ravinteet joutuvat osittain hukkaan.

Vuoden 2016 alusta astui voimaan orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto, jonka myötä sekajätteen polttamisesta on tullut yleisin tapa hävittää jätteet. Orgaaniseksi materiaaliksi lasketaan biohajoavan materiaalin lisäksi muovi, tekstiilit, puujäte ja sanomalehtipaperi. Vielä vuonna 2016 Suomessa syntyvästä sekajätteestä noin puolet oli biojätettä (Maaseudun Tulevaisuus 2016), jonka ravinteet eivät päässeet uudelleen kiertoon. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto on lisännyt jätteiden lajittelua ja myös biokaasutus on yleistynyt. Nämä eivät kuitenkaan poista ruokahävikin ongelmia – eli turhaan käytettyjä luonnon resursseja ja ravinteiden hukkaamista.

Turun yliopiston Brahea-keskuksen vuonna 2017 teettämässä kyselyssä (N = 133) kävi ilmi, että 80 %:n mielestä ruokahävikki on sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti iso ongelma. Tärkeää on, että asennekasvatuksen ja tiedottamisen avulla ruokahävikin ongelmat saadaan esille ja että mahdollisimman moni osallistuisi hävikkitalkoisiin. Omilla valinnoilla pystyt vaikuttamaan!

Turun yliopiston Brahea-keskuksen teettämässä kyselytutkimuksessa (N=133) selvitettiin kuluttajien asenteita ruokahävikkiä kohtaan. 80 % vastaajista on jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että ruokahävikki on iso ongelma sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti.

Lähteet
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/sekaj%C3%A4tteen-seassa-jopa-puolet-bioj%C3%A4tett%C3%A4-1.29391
KUMMU, M., de MOEL, H., PORRKA, M., SIEBERT, S., VARIS, O., WARD, P.J. 2012. Lost food, wasted resources: Global food supply chain losses and their impacts on freshwater, cropland, and fertiliser use. Science of The Total Environment, 438(1): 477-489.