Viime kesä oli loistava niin lomalaisten kuin matkailupalveluyrittäjien kannalta.  Lämpimän kesän varjopuolena Saaristonmerellä oli runsaat sinileväkukinnot. SaaRa-hankkeen Helsingin Matkamessuilla tänä vuonne tekemän kyselyn mukaan matkailijat ovat entistä huolestuneempia ympäristön ja vesistöjen tilasta – yli puolet (60 %) on erittäin huolestuneita ja vastaajista joka neljäs on jonkin verran huolestunut ympäristön ja vesistöjen tilasta. Samoin saaristossa esiintyvät sinileväkukinnot ovat vaikuttaneen kielteisesti matkailijoiden (65 %) vapaa-ajanviettoon, kuten kalastukseen ja uimiseen.

Moni meistä pohtiikin keinoja, miten voisi toimia rehevöitymisen ehkäisemiseksi. Ruokahävikin vähentäminen on yksi helpoimmista keinoista.

Kysyimme syksyllä 2017 Turun Ruokamessujen yhteydessä, onko ruokahävikillä ja Itämeren rehevöitymisellä yhteys. Moni vastaajista (67 %) ei tuolloin nähnyt ruokahävikin ja vesistön rehevöitymisen yhteyttä.  Nyt kysyimme samaa matkamessuilla. Lähes puolet vastaajista (49 %) oli sitä mieltä, että ruokahävikillä ja Itämeren rehevöitymisellä on selvä yhteys. Runsas viidennes (23 %) ei nähnyt niiden välistä yhteyttä, ja kolmanneksella ei ollut kantaa asiaan. Kehitystä ja tietoisuutta ruokahävikin ympäristövaikutuksista on siis saatu aikaan.

Ruokahävikin ja Itämeren rehevöitymisen yhteyttä pitää hieman avata. Ensinnäkin ruokahävikin vuoksi meidän tulee tuottaa ruokaa paljon enemmän kuin, jos ruokahävikkiä ei olisi.  Tuotamme, jalostamme ja valmistamme ruokaa syötäväksi, mutta heitämme osan siitä suoraan pois. Tämän ”ylimääräisen ruoan tuottaminen” tuottaa osaltaan ravinnevaluntaa ja –hävikkejä, ja on myös taloudellisesti kallista ja sosiaalisesti epäarvostavaa.

Toiseksi ruoka koostuu ravinteista – mm. typestä, fosforista, kaliumista, hiilestä, jotka puolestaan muodostavat proteiinia hiilihydraatteja, rasvoja jne.  Nämä meidän ravinnoksemme ja ravinteiksemme tarkoitetut ravinteet voivat pahimmillaan päätyä hyödyntämättöminä vesistöihin. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että ruokahävikki päätyisi biojätteen mukana takaisin ravinnekiertoon, eli uuteen kasvuun, eikä sen ravinteet päätyisi esimerkiksi vesistöihin. Tällä hetkellä biojätteiden ravinteista vain osa pystytään hyödyntämään viljelykasvien ravinteina.

Saaristossa on paljon matkailukohteita, jonne tuodaan mantereelta ruokaa, ja josta biojätteet kuljetetaan pois. Paras keino ruokahävikin hillitsemiksi olisi luonnollisesti se, että varataan ruokaa vain sen verran, kuin ruokailijat syövät. Tämä ei kuitenkaan ole käytännössä realistista, koska matkailukohteissa ja eteenkin saaristossa on varauduttava myös ennakoimattomiin vieraisiin. Samoin ruoan valmistuksessa syntyy aina jonkin verran syömäkelvotonta biojätettä.

SaaRa- hankkeessa on kokeiltu viime kesänä kompostointia Seilin, Örön ja Jurmon matkailukohteissa.  Seilissä ja Jurmossa ovat käytössä perinteiset Biolanin kompostorit.  Örön  ravintolassa oli viime kesänä käytössä Green Good-10 sähköinen pikakompostori, joka kapasiteetti on noin  30 kg biojätettä per vuorokausi. Green Good- sähkökompostorin etuna on, että biojätteen tilavuus pienenee 10 prosenttiin alkuperäisestä, ja se prosessoi biojätteen nopeasti noin vuorokaudessa maanparannusaineeksi.

Tulokset ovat olleet lupaavia. Biojätteiden kuljetuskustannuksissa on saatu säästöjä ja biojätteen käsittely on aikaisempaa miellyttävämpää. Oikein hoidettuna kompostista syntyvää kompostimultaa pystytään hyödyntämään myös saarikohteilla. Oikein käytettynä maanparannusmulta ei valu vesistöihin.